Kuuluisa vesilaki

The famous water law

Vesilakimme on vuodelta 2011 ja se on astunut voimaan 1.1.2012. Aikaisempi vesilaki oli tullut voimaan jo vuonna 1961, ja tämä uudempi laki kumosi voimaan tullessaan tämän vanhemman lain. Nykyisen vesilain tavoitteena on esimerkiksi edistää vesiympäristön sekä vesivarojen käyttöä ja ehkäistä haittoja, joita aiheutuu vesiympäristöjä käytettäessä. Vesiympäristön tilan sekä vesivarojen parantaminen ovat lakiin kirjattuja perusperiaatteita. Lain uudistamisen taustalla vaikutti tarve lain ajanmukaistamisesta, jotta laki vastaisi vuonna 1961 säädetyn lain jälkeen tapahtuneita muutoksia. Nämä muutokset koskivat vesivarojen käyttöä, yhteiskuntaa, yhteisölainsäädäntöä sekä kansallista lainsäädäntöä.

Uudessa laissa pyrittiin sääntelystä tekemään aikaisempaa selkeämpää ja lain ymmärrettävyyttä pyrittiin parantamaan. Lain keskeisimmät periaatteet sekä soveltamisala pysyivät kuitenkin pääpiirteittäin samoina kuin vuonna 1961 säädetyssä laissakin. Sääntelyä vesitaloushankkeiden osalta on uudistetussa laissa yhdenmukaistettu ja niitä koskevat säännökset on kerätty yhteen aikaisempaa selvemmällä tavalla – nykyisessä laissa nämä säännökset löytyvät lain 2-3 luvuista.

VeThe famous water lawdenoton sekä vähäistä suuremman ojituksen osalta ilmoittamisvelvollisuuteen tuli muutoksia, siten että nykyisin myös tällaisesta toiminnasta tulee tehdä ilmoitus ELY-keskukselle.

Aluehallintovirastot käsittelevät vesilakia koskevat asiat ja niillä on joissakin tapauksissa oikeus jopa pakkotoimien käyttämiseen. Tällaisia mahdollisia pakkotoimia ovat esimerkiksi lunastus- tai tutkimusluvan myöntäminen alueelle, jonka joku toinen omistaa. Myös käyttöoikeus alueeseen voidaan myöntää pakkokeinona. Vesistöjä koskevat yksityisoikeuteen liittyvät kysymykset kuuluvat myös aluehallintoviraston toimivallan piiriin. Esimerkiksi korvauskysymykset, jotka liittyvät vesistöihin, ratkaistaan aluehallintovirastossa.

Aluehallintovirasto toimii lupaviranomaisena ja näiden luparatkaisujen tekeminen voidaankin nähdä osana ympäristöasioiden ennakkovalvontaa. Osa hallintopakkohakemuksista käsitellään myös aluehallintovirastossa, ja näiden hakemusten käsittelyn voidaan katsoa kuuluvan jälkivalvonnan piiriin.

Yleisperiaate veden yleiskäyttöoikeuden osalta on edelleenkin se, että vettä saa käyttää, jos toiminta on yleisesti katsoen haitatonta. Jos esimerkiksi veneilijä ankkuroi veneensä toisen omistaman mökin edustalle tavalla, jota voidaan pitää pysyväisluontosena, voidaan katsoa, että tätä yleiskäyttöoikeutta vastaan on rikottu aiheuttaen mökin omistajalle tarpeetonta haittaa.

Uuden lain myötä vesitaloushankkeiden lupatarvetta arvioidaan hankkeen aiheuttamien vaikutusten perusteella. Ympäristövaikutusten määrittelystä on pyritty tekemään aikaisempaa täsmällisempää. Vesihuoltolaitosten osalta luvanvaraisuus muuttui siten, että vesihuoltolaitosten on nykyisin aina haettava lupaa sellaisiin hankkeisiin, joissa se aikoo ottaa vettä omiin tarpeisiinsa. Luvanvaraisuus ei tässä tapauksessa riipu siitä, paljonko vettä otetaan eikä siitä millaisia ympäristövaikutuksia toiminnalla on.