Maan biologinen monimuotoisuus

Earth's biodiversity

Biologisella monimuotoisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka monimuotoista jonkin maan tai alueen elollinen luonto on. Tämä monimuotoisuus käsittää sekä eliöyhteisöjen että lajien perinnöllisen monimuotoisuuden. Suomessa monimuotoisuuden ylläpitämisestä määritellään perustuslaissa, jonka mukaan kaikki ovat maassamme vastuussa tämän periaatteen pyrkimysten noudattamisesta. Luonnonsuojelullisin toimin pyritään nimenomaan säilyttämään luonnon monimuotoisuus, jonka uhkana on esimerkiksi elinympäristöissä tapahtuvat muutokset. Suomessa tällaisia muutoksia ovat olleet esimerkiksi perinneympäristöjen kasvaminen umpeen, sekä metsissä tapahtuneet muutokset. Elinympäristöissä tapahtuvien muutosten lisäksi luonnon biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavaa negatiivisella Earth's biodiversitytavalla myös se, että luonnonvaroja käytetään usein liikaa, ja että luontoon pääsee sekä ympäristömyrkkyjä että muita ympäristölle haitallisia aineita. Ilmastonmuutoksen nopea tahti sekä elinympäristöihin pääsevät vieraslajit vaikuttavat myös haitallisesti luonnon biologiseen monimuotoisuuteen.

Luonnon biologisen monimuotoisuuden mittaamiseen ei ole olemassa menetelmää, joka olisi täysin yksiselitteinen. Kuitenkin erilaisia mittaustapoja voidaan käyttää apuna monimuotoisuuden arvioimisessa. Eräs tärkeimmistä biologiseen monimuotoisuuteen liittyvä sopimus on YK:n vuonna 1992 laatima aihetta koskeva yleissopimus.

Eri puolilla maapalloa lajien määrät vaihtelevat. Tähän vaikuttaa se, millaisessa vuorovaikutuksessa lajit ovat ympäristönsä kanssa. Esimerkiksi olosuhteiden ollessa kasvien kannalta ihanteelliset, myös eläimiä on yleensä runsaasti. Eläimet kilpailevat keskenään elintilasta ja esimerkiksi saaliseläimistä, mikä vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka paljon lajeja jollakin alueella elää.

Lajien biologinen monimuotoisuus vaikuttaa eliöyhteisöön vakauttavalla tavalla. Tämä taas vaikuttaa siihen, että häiriötilanteissa vakaalla eliöyhteisöllä on paremmat mahdollisuudet palautua tästä tilanteesta kuin epävakaalla eliöyhteisöllä. Tällaisia häiriötilanteita voivat olla esimerkiksi tulipalo, ilmastonmuutos tai myrsky. Ekosysteemin tasolla jo yhden ainoan merkittävän lajin katoaminen voi vaikuttaa voimakkaasti myös muihin ekosysteemin eliöihin. Monesti tällainen hävinnyt laji on kuitenkin mahdollista korvata jollakin toisella lajilla ekosysteemin toiminnan turvaamiseksi, mutta toisinaan jokin laji on toiselle lajille elintärkeä eikä korvaaminen onnistu. Toisaalta toiset lajit sekä toiset ekosysteemit saattavat jopa hyötyä toisten häviämisestä.

Luonnon biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on yksi ihmiskunnan tulevaisuuden haasteista, sillä elämme tällä hetkellä koko maapallon historian voimakkainta sukupuuttoaallon aikaa, jonka suurin syyllinen on ihminen itse – ihminen on aiheuttanut tämän sukupuuttoaallon omalla toiminnallaan, ja nyt olisi jo kiire alkaa toimia toisin. Myös Suomessa monet lajit ovat vaarassa kadota.