Suomalaiset ympäristönsuojelulait

Monet lait ja säädökset säätelevät suomalaista ympäristönsuojelua. Vuoden 2016 alussa ollaan tilanteessa, jossa ollaan siirtymässä ympäristönsuojelulain uudistamisen kolmanteen vaiheeseen. Erilaisia lupakäytäntöjä pyritään tässä vaiheessa tekemään aikaisempaa sujuvammiksi erilaisin keinoin kuten aikaisempaa yksinkertaisempien menettelyjen käyttöönotolla sekä päällekkäisyyksien karsimisella.

2000-luvun alussa voimaan tullutta ympäristönsuojelulakia voidaan pitää ympäristön pilaantumisen ennaltaehkäisyn yleislakina. Kyseisen lain tavoitteena on ennaltaehkäistä ympäristömme saastumista. Tämän lisäksi sen tavoitteena on vähentää sekä poistaa niitä vahinkoja, joita ympäristön saastumisesta aiheutuu. Tavoitteena on viihtyisän sekä terveellisen ympäristön turvaaminen, joka on myös luonnontaloudellisesta näkökulmasta katsottuna kestävällä pohjalla. Ympäristön monimuotoisuuden turvaaminen on myös lain perusperiaatteita.

Jätteiden syntymistä sekä niiden aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia pyritään ennaltaehkäisemään samalla, kun ympFinnish environmental lawsäristölle haitallisen toiminnan aiheuttamia vaikutuksia pyritään arvioimaan aikaisempaa tehokkaammalla tavalla. Ympäristö pyritään ottamaan huomioon kokonaisvaltaisella tavalla. Suomalaisten vaikuttamismahdollisuuksia pyritään lisäämään ympäristöasioita koskevien päätösten osalta ja luonnonvarojen käyttöä kestävällä tavalla pyritään edistämään. Ilmastonmuutosta pyritään torjumaan, ja kestävää kehitystä tukemaan.

Ympäristönsuojelulain mukaan sellaiselle toiminnalle, joka saattaa aiheuttaa ympäristön saastumisen tai pilalle menemisen vaaran, tulee hakea ympäristölupa. Eri laeilla on säädetty esimerkiksi rakentamisesta, vesien käytöstä, jätehuollosta, jätteiden hyötykäytöstä, geenitekniikan käytöstä, erilaisten kemikaalien käyttämisestä sekä meren suojelemisesta.

Osa kasvi- ja eläinlajeista on rauhoitettuja lain tai asetuksen nojalla. Tämä tarkoittaa sitä, ettei rauhoitettua kasvia eikä edes sen osaa saa kerätä, poimia tai leikata irti. Rauhoitettua kasvia ei myöskään saa irrottaa maasta juurineen eikä hävittää. Rauhoitetun kasvin kuvaaminen ei sen sijaan ole kiellettyä, ellei kuvaamisesta ole kasville haittaa. Luonnossa liikuttaessa hyvä yleisohje on, että jollet tunne jotakin kasvia, älä poimi sitä.

Rauhoitettua eläintä ei saa pyydystää tai tappaa, eikä sen pesiä tai munia saa siirtää toiseen paikkaan, ottaa itselleen tai vahingoittaa tahallisesti. Niitä ei saa myöskään tahallisesti häiritä. Erityisen tärkeää häirinnän välttäminen on eläinten lisääntymisaikojen aikana sekä eläinten levähtäessä muuton aikana. Rauhoitussäädöksistä esiintyy kuitenkin joitakin poikkeuksia.

Jokaiselle rauhoitetulle lajille on määritelty ohjeellinen arvo, jonka joutuu maksamaan, jos tappaa tahallisesti kyseisen lajin yksilön. Esimerkiksi siilin tappamisesta joutuu valtiolle maksamaan korvausta reilut sata euroa, kun taas saimaannorpan tappamisesta joutuu maksamaan jo lähes 9760 euroa. Valkoselkätikan ohjearvo on reilut 4000 euroa.