Suomenlahden elpyminen

Gulf recovery

Suomenlahti on kärsinyt mittavista ympäristöongelmista, mutta sen hyväksi tehdyt toimenpiteet alkavat nyt kantaa hedelmää. Ympäristöongelmia on toki edelleenkin olemassa, mutta tilanne on alkanut pikkuhiljaa parantua. Suomenlahden ongelmat aiheutuivat esimerkiksi maatalouden sekä asutuksen aiheuttamista fosforipäästöistä.

Suomenlahden elpymiseen ovat vaikuttaneet esimerkiksi se, että ulkoisen kuormituksen määrä on saatu laskemaan päästöjä vähentämällä. Ravinteiden pääsyä Suomenlahteen tulee kuitenkin vähentää vielä nykytasostakin. Keinoina voitaisiin käyttää esimerkiksi karjanlannan nykyistä tehokkaampaa ja yleisempää hyväksikäyttöä sekä ravinteiden kierrättämistä. Sadon tarvitsema ravinnemäärä tulee ottaa lannoittamisvaiheessa huomioon nykyistä paremmin, ja typen poistosta tulee tehdä aikaisempaa tehokkaampaa yhdyskuntajätevesiä käsiteltäessä. Venäjällä tapahtuvaan fosforin poistoon tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vaikka Suomenlahti osoittaa elpymisen merkkejä, on sillä myös erityispiirteitä, jotka tekeväGulf recoveryt toipumisesta hidasta. Eräs näistä toipumista hidastavisa erityispiirteistä on runsas fosforikuormitus. Tällä hetkellä on erityisen tärkeää vähentää ulkoisen kuormituksen määrää Suomenlahden lisäksi Itämeren pääaltaalla. Lisäksi on ehdottoman tärkeää keksiä keinoja, joiden avulla Suomenlahden hyödyntäminen onnistuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Suomenlahteen kohdistuu monia uhkatekijöitä, jotka vaarantavat sen monimuotoisuutta. Ensinnäkin alue on murtovesialuetta, joka vahingoittuu herkästi ihmisten toiminnan vuoksi. Rehevöityminen, ilmastonmuutos sekä alueella kulkeva meriliikenne ovat muita Suomenlahtea rasittavia tekijöitä. Näiden lisäksi sen herkkään ekosysteemiin on päässyt aineita, joilla on tähän ekosysteemiin haitallinen vaikutus.

Eliöstön monimuotoisuus on alkanut heiketä rehevöitymisen seurauksena ja ruoppaamisen myötä niiden elinympäristöjä on mennyt pilalle sekä hävinnyt kokonaan. Lohi- ja taimenkannat ovat heikentyneet merkittävällä tavalla liikakalastuksen sekä kalojen kutujokien patoamisen vuoksi. Lohikantoja voitaisiin elvyttää kunnostamalla suurimpia lohijokia.

Ruoppaamistekniikoihin tulisi kiinnittää huomiota, jotta ruoppaamisen vaikutukset ympäristöön olisivat mahdollisimman pienet. Meriliikenteen riskien ehkäisyyn tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota ottaen huomioon myös liikennöintiin vaikuttavat inhimilliset tekijät. Suomenlahden tutkimusta sekä seurantaa tulee yhtenäistää, minkä lisäksi tulee laatia merialueita koskeva käyttösuunnitelma. Sekä Suomen, Viron että Venäjän tulee käyttää seurantamenetelmiä, jotka vastaavat annettua ohjeistusta ja joiden tulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. Laadukkaan ympäristöanalytiikan käyttö on ehdoton edellytys seurantatietojen luotettavuuden varmistamisessa. Menetelmien kehittämisen pitäisi olla sekä kehittämis- että tutkimustyön luonnollinen osa-alue.