Teollistumisen ja luonnonsuojelun dilemma

Teollistuminen on toisaalta tuonut monia hyviä asioita ihmisten elämään sekä helpottanut elämää monin tavoin – esimerkiksi tuotteiden valmistaminen on nykyisin helpompaa ja nopeampaa kuin ennen teollistumista, ja valikoimat tästä johtuen huomattavasti aikaisempaa monipuolisempia. Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on se, että teollistuminen on samalla aiheuttanut monia negatiivisia ympäristövaikutuksia.

1700-luvun puolivälin jälkeisenä aikana Englannissa kärsittiin puupulasta. Puuta tarvittiin polttoaineeksi sekä rakennusaineeksi, mutta sitä ei ollut riittävästi tähän tarkoitukseen. Maan pinnan hiilikerrostumia alettiin tässä tilanteessa polttaa puun sijaan. Kyseistä ajanjaksoa kutsutaan teolliseksi vallankumoukseksi, jolle oli ominaista siirtyminen uusiutumattomien energialähteiden käyttöön. Tällaisia energialähteitä olivat maakaasu, öljy sekä hiili. Samalla kun siirryttiin käyttämään uusiutumattomia energialähteitä myös henkeä kohti laskettu energiankulutus alkoi lisääntyä nopeaan tahtiin. Keskitetty tehdastuotanto alkoi syrjäyttää pienimuotoisen paikallisen käsityötuotannon.

Tehdastuotannon alkuvuosina ei tehtaiden aiheuttamien savukaasujen puhdistamiseen kiinnitetty huomiota, ja kaupunkIndustrializationien ilma sisälsikin runsaasti saasteita. Savusumu aiheutti monelle hengitysvaikeuksia ja jopa joidenkin ihmisten kuoleman. Myös jätteet aiheuttivat ongelmia teollistumisen alkuvaiheessa pilaten paikoitellen esimerkiksi juomaveden.

Teollistumisen alkuvaiheessa tehtaiden aiheuttamat ympäristöhaitat saatettiin nähdä jopa vaurauden merkkeinä, vaikka toisaalta niiden korjaamiseen ei olisi ollut edes rahaa. 1900-luvun vaihteessa suurissa kaupungeissa alettiin tarttua näihin ongelmiin hygieniaohjelmien avulla. Nykyisin esimerkiksi jätevesiä osataan jo puhdistaa, mutta tästä huolimatta esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, ilmastonmuutos sekä kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjen tuhoutuminen ovat yhä edelleen olemassa olevia uhkia.

Vaikka teollistumisesta on ollut ympäristölle paljon haittaa, on elinympäristöjemme teknistymisestä ollut ympäristölle myös hyötyä. Nykyisin esimerkiksi uhanalaisia lajeja voidaan seurata aikaisempaa paremmin nykyaikaisten laitteiden avulla. Erilaiset uudet tekniset laitteet auttavat meitä hyödyntämään aikaisempaa paremmin uusiutuvia energialähteitä, kuten auringonsäteilyä sekä tuulta. Aurinkoenergia ja tuulivoima ovatkin saavuttamassa aivan uutta jalansijaa energiamarkkinoilla. Aurinkovoimahankkeet esimerkiksi Saharassa ovat uusi askel kohti uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä nykyistä laajemmassa mittakaavassa. Tähän tilanteeseen olisi tuskin päästy ilman teollistumista. Voidaankin sanoa, että teollistumisen ja luonnonsuojelun välillä vallitsee melkoinen dilemma. Toisinaan meidän tulee valita, haluammeko vaikkapa laajentaa jonkin tehtaan toimintaa jollekin tietylle alueelle vai haluammeko säilyttää kyseisellä alueella elävien lajien elinolosuhteet. Joskus nämä valintatilanteet saattavat olla kovinkin kiperiä.